Tappaminen
Tappaminen on hyvin arkaluonteinen kysymys. Olemme asettaneet harjoittajille varsin ehdottoman vaatimuksen: harjoittajat eivät saa tappaa. Olipa kyseessä Buddha-, Tao- tai Qimen-järjestelmä – riippumatta siitä, mistä oppisuunnasta tai harjoituksesta on kyse – aidot kultivointimenetelmät ovat tästä yksimielisiä ja kieltävät ehdottomasti tappamisen. Tappaminen aiheuttaa valtavia ongelmia, joten meidän täytyy käsitellä asiaa yksityiskohtaisesti. Alkuperäisessä buddhalaisuudessa tappaminen viittasi pääasiassa ihmishengen viemiseen, mikä on kaikkein vakavin teko. Myöhemmin suurikokoisten olentojen, suurten kotieläinten tai muiden verrattain kookkaiden olentojen tappamista pidettiin myös vakavana asiana. Miksi tappamiseen on suhtauduttu niin vakavasti kultivoinnin maailmassa? Menneinä aikoina buddhalaisuudessa sanottiin, että olennoista, joiden ei vielä ole tarkoitus kuolla, tulee tapettaessa yksinäisiä sieluja ja vaeltavia aaveita. Näitä olentoja varten järjestettiin aikoinaan rituaaleja ”vapauttamaan sieluja kiirastulesta”. Ilman näitä toimituksia kyseiset olennot kärsisivät nälästä ja janosta ja niiden tilanne olisi hyvin onneton – tällaista buddhalaisuus opetti aikoinaan.
Me olemme sanoneet, että kun henkilö tekee toiselle jotakin pahaa, hänen täytyy antaa vastineeksi paljon hyvettä. Yleensä viittaamme tällä siihen, kun ihmiset anastavat lähimmäisilleen kuuluvia asioita ja niin edelleen. Jos toisen elämä kuitenkin lopetetaan äkillisesti, olipa kyseessä eläin tai muu olento, tämä teko synnyttää varsin suuren määrän karmaa. Menneisyydessä tappaminen viittasi ennen kaikkea ihmishengen riistämiseen, mistä syntyy huomattavasti karmaa. Mutta muiden tavallisten olentojen tappaminen ei myöskään ole vähäinen asia; sekin tuottaa suoraan paljon karmaa. Erityisesti teille gongin harjoittajille on järjestetty joitakin koettelemuksia kultivointinne jokaiselle tasolle. Itse asiassa kyse on omasta karmastanne ja omista koettelemuksistanne. Ne on asetettu eri tasoille, jotta voisitte niiden avulla kohottaa itseänne. Kunhan vain parannatte luonteenlaatuanne, pystytte läpäisemään ne. Jos kuitenkin saatte yhtäkkiä niin paljon karmaa, kuinka pystyisitte läpäisemään nämä koetukset? Xīnxìnginne on sillä tasolla, ettette voisi lainkaan selviytyä niistä. Kultivointinne saattaisi olla mennyttä.
Olemme havainneet, että kun henkilö syntyy, monta ”häntä” syntyy samanaikaisesti tiloissa, jotka ovat maailmankaikkeuden tietyn alueen rajoissa. Heillä on samat piirteet ja sama nimi, ja he tekevät samankaltaisia asioita. Näin ollen heitä kaikkia voidaan pitää hänen kokonaisen olemuksensa osina. Tähän liittyy eräs ongelma: yksi heistä kuolee äkillisesti (ja sama pätee myös muiden suurten olentojen elämiin), mutta ”hänet” toisissa ulottuvuuksissa eivät ole saavuttaneet ennalta määrättyjen elämiensä loppua, vaan heillä on vielä monia vuosia elettävänään. Tällöin edesmennyt henkilö joutuu tilanteeseen, jossa hänellä ei ole määränpäätä, ja hän harhailee maailmankaikkeuden tilassa. Aiemmin sanottiin, että nämä yksinäiset sielut ja vaeltavat aaveet kärsivät nälästä, janosta ja muista rasituksista. Kenties tämä on totta. Itse asiassa olemme todella nähneet sen kauhean tilanteen, josta tällainen henkilö löytää itsensä: hänen täytyy odottaa siihen asti, kunnes ”hän” jokaisessa ulottuvuudessa on kulkenut elämänsä loppuun, ja vasta sitten he voivat löytää lopullisen määränpäänsä yhdessä. Mitä kauemmin tähän odotukseen kuluu, sitä enemmän hän kärsii – ja mitä enemmän hän kärsii, sitä enemmän hänen kärsimyksensä aiheuttama karma lisääntyy tappajan kehossa. Ajatelkaapa: kuinka paljon ylimääräistä karmaa teille voisi karttua? Tämän olemme voineet havaita yliluonnollisten kykyjen avulla.
Olemme nähneet myös seuraavan asian: kun ihminen syntyy, hänen koko elämänsä on jo olemassa tietyssä ulottuvuudessa. Toisin sanoen se, missä hän on elämänsä aikana ja mitä hänen on tarkoitus tehdä – kaikki tämä on jo siellä. Kuka on järjestänyt hänen elämänsä? Sen ovat tietysti tehneet korkeammat olennot. Tavallisessa ihmisten yhteiskunnassa henkilö esimerkiksi syntyy tiettyyn perheeseen ja käy tiettyä koulua. Aikuistuttuaan hän työskentelee tietyssä paikassa, ja työssään hän luo suhteita kaikenlaisiin ihmisiin eri aloilta. Kyse on siitä, että yhteiskunnan kokonaisvaltainen järjestys on jo suunniteltu tällä tavoin. Jos hän kuitenkin kuolee äkillisesti, asiat eivät enää mukaudu alkuperäiseen suunnitelmaan vaan ovat muuttuneet. Mainittu korkeampi olento ei suhtaudu suopeasti siihen henkilöön, joka on aiheuttanut häiriön. Ajatelkaapa – harjoittajina haluamme kultivoida korkeille tasoille, mutta jos tämä korkeampi olento ei päästä tappajaa otteestaan, luuletteko kyseisen henkilön voivan yhä harjoittaa? Joillakin on mestari, jonka taso on matalampi kuin niiden korkeampien olentojen, jotka ovat tehneet nämä järjestelyt. Niinpä myös tämä mestari joutuu vastaamaan seurauksista, ja hänet syöstään matalalle tasolle. Ajatelkaa: onko kyseessä tavanomainen ongelma? Kun henkilö on näin ollen syyllistynyt sellaiseen tekoon, hänen on erittäin vaikea kultivoida ja harjoittaa.
Falun Dafan harjoittajien joukossa voi olla ihmisiä, jotka ovat taistelleet sodissa. Itse asiassa sodat ovat asiaintiloja, jotka aiheutuvat suurista ja kokonaisvaltaisista muutoksista taivaallisissa olosuhteissa. Te olette olleet vain yksi elementti näissä tilanteissa. Jos ihmiset eivät liikkuisi taivaallisten olosuhteiden muutosten mukana, tällainen asiaintila ei olisi ilmennyt ihmisten yhteiskunnassa, eikä sitä myöskään voisi kutsua taivaallisten olosuhteiden muutokseksi. Nämä asiat kehittyvät suurten muutosten mukaisesti, eikä teitä voida pitää niistä täysin vastuullisina. Puhumme täällä karmasta, joka on aiheutunut siitä, kun henkilö tekee tahallaan pahoja asioita tavoitellessaan omaa voittoaan tai tyydyttääkseen itsekkäitä halujaan, tai kun hän yrittää välttää henkilökohtaisia menetyksiä. Suurten, kokonaisvaltaiseen tilaan vaikuttavien muutosten sekä merkittävien yhteiskunnallisten muutosten tapauksessa kyse ei ole teidän ongelmastanne.
Tappaminen voi synnyttää merkittävästi karmaa. Jotkut miettivät: ”Emme siis voi tappaa, mutta minä valmistan perheelleni ruokaa – mitä perheeni syö, jos lopetan tappamisen kokonaan?” En käsittele tällaista käytännön kysymystä. Olen täällä opettaakseni Fa’ta harjoittajille sen sijaan, että kertoisin ohimennen tavallisille ihmisille, kuinka heidän on syytä elää. Mitä tulee siihen, kuinka konkreettisiin ongelmiin pitäisi suhtautua, arvioikaa niitä Dafaa vasten ja tehkää niin kuin parhaaksi katsotte. Tavalliset ihmiset tekevät mitä haluavat, ja se on heidän oma asiansa. Kaikki eivät millään pysty aidosti harjoittamaan kultivointia. Harjoittajien pitäisi kuitenkin asettaa itselleen vaatimuksia, jotka perustuvat korkeampaan mittapuuhun. Tässä on kyse asiasta, jota edellytämme gongin harjoittajilta.
Ihmisten ja eläinten lisäksi myös kasveilla on elämä. Kaikki materia voi näyttäytyä elävässä muodossa toisissa ulottuvuuksissa. Kun taivaallinen silmänne on avautunut Fa-näön tasolle, huomaatte, että kivet, seinät tai mitkä tahansa esineet voivat puhua teille ja tervehtiä teitä. Kenties jotkut teistä pohtivat: ”Viljalla ja vihanneksilla on myös elämä, ja syömme niitä… tai mitä meidän pitäisi tehdä, kun kärpäsiä ja moskiittoja tunkeutuu kotiimme? Kesäisin moskiitot pistävät meitä, ja se on inhottavaa. Täytyisikö meidän vain katsella toimettomina niiden pistäessä? Kärpäset lentävät ruokaamme ja likaavat sen, mutta eikö niitä saisi tappaa?” Kerron teille, ettemme voi huolettomasti tappaa eläviä olentoja hetken mielijohteesta tai ilman syytä. Meidän ei kuitenkaan pitäisi ryhtyä ylivarovaisiksi ”herrasmiehiksi” ja keskittyä alituisesti pikkuasioihin – jos esimerkiksi pelkäisimme niin paljon tallaavamme muurahaisia, että joutuisimme kävellessämme hyppimään ympäriinsä. Sanoisin, että elämänne olisi tällä tavoin varsin uuvuttavaa, ja kyseessä olisi jälleen kiintymys, eikö niin? Vaikka ette olisi murskanneet hypellessänne yhtään muurahaista, olisitte kuitenkin tappaneet monia pieneliöitä. Mikroskooppisella tasolla on lukemattomia pienempiä olioita, kuten sieniä ja bakteereita, ja olisitte varmasti tappaneet niitä joukoittain. Tällöin voisimme yhtä hyvin lopettaa elämisen. Emme yritä muuttua tällaisiksi ihmisiksi – eihän kultivoinnin harjoittamisesta tulisi mitään. Meidän tulee keskittyä suuriin kysymyksiin sekä harjoittaa kultivointia avoimesti ja arvokkuudella.
Meillä ihmisillä on oikeus ylläpitää elämäämme. Näin ollen elinympäristömme tulee vastata ihmiselon tarpeisiin. Meidän ei tule tahallaan vahingoittaa eläviä olentoja, mutta emme myöskään saa olla liian kiintyneitä pikkuseikkoihin. Esimerkiksi ihmisten kasvattamat vihannekset ja viljatkin ovat elossa, mutta emme voi sen vuoksi lakata syömästä ja juomasta. Kuinka pystyisimme muutoin harjoittamaan kultivointia? Meidän pitää tarkastella asioiden kokonaiskuvaa. Kun esimerkiksi muurahaisia ja hyönteisiä kävelee jalkojenne alle ja kuolee, kenties niiden oli määrä kuolla, koska ette vahingoittaneet niitä tahallisesti. Eliöiden ja pieneliöiden maailmaan liittyy myös kysymys ekologisesta tasapainosta – liian suuri määrä jotakin lajia aiheuttaa ongelmia. Tämän vuoksi puhumme avoimesta ja arvokkaasta kultivoinnin harjoittamisesta. Jos kotonamme on kärpäsiä ja moskiittoja, voimme ajaa ne ulos ja asentaa ikkunoihin moskiittoverkkoja estääksemme niitä pääsemästä sisälle. Toisinaan niitä ei voi ajaa ulos, ja jos ne tapetaan, olkoon niin. Jos ne yrittävät pistää ja vahingoittaa ihmisiä ympäristössä, jossa ihmiset asuvat, on täysin luonnollista ajaa ne ulos – ja jos se ei onnistu, emme voi vain katsella niiden pistävän ihmisiä. Gongin harjoittajina ette pelkää niitä ja teillä on vastustuskykyä, mutta perheenjäsenenne eivät harjoita vaan ovat tavallisia ihmisiä. Näin ollen tarttuvat taudit ovat heille ongelma. Ette voi vain katsella ja olla tekemättä mitään, kun moskiitto pistää lastanne kasvoihin.
Annan teille esimerkin. Eräs tarina kertoo Sakyamunista varhaisina vuosinaan. Eräänä päivänä Sakyamuni tahtoi ottaa metsässä kylvyn, joten hän pyysi yhtä opetuslastaan puhdistamaan kylpyammeen. Opetuslapsi meni kylpyammeen luo ja näki sen olevan hyönteisten peitossa. Jos hän puhdistaisi ammeen, hyönteiset kuolisivat. Hän palasi kertomaan asiasta Sakyamunille: ”Kylpyamme on täynnä hyönteisiä.” Sakyamuni ei vilkaissutkaan häneen ja sanoi: ”Mene puhdistamaan kylpyamme.” Opetuslapsi palasi ammeen luokse, eikä tiennyt, mitä tehdä. Jos hän tekisi pienenkin liikkeen, hyönteiset kuolisivat. Hän palasi jälleen Sakyamunin luo ja sanoi: ”Kunnianarvoisa mestari, kylpyamme on hyönteisten peitossa. Jos teen jotakin, ne kuolevat.” Sakyamuni käänsi katseensa häntä kohti ja sanoi: ”Se, minkä pyysin sinut puhdistamaan, on kylpyamme.” Äkkiä opetuslapsi ymmärsi ja meni saman tien puhdistamaan ammeen. Tämä tarina havainnollistaa erästä asiaa: emme voi lopettaa kylpemistä hyönteisten vuoksi, emmekä voi etsiä muuta elinympäristöä moskiittojen vuoksi. Meidän ei myöskään täydy sitoa kaulaamme kiinni ja lakata syömästä ja juomasta sen vuoksi, että viljat ja vihannekset ovat elossa. Tarkoitus ei ole toimia näin. Sen sijaan meidän pitäisi asettaa nämä asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa sekä harjoittaa kultivointia avoimesti ja arvokkuudella. Riittää, ettemme vahingoita eläviä olentoja tahallisesti. Samaan aikaan ihmisillä täytyy olla elinympäristönsä ja elinolosuhteensa, ja niitä täytyy ylläpitää ja suojella. Ihmisten täytyy jatkaa elämäänsä ja elää normaalisti.
Aiemmin joillakin väärillä qigong-mestareilla oli tapana sanoa, että kuunkierron ensimmäisenä ja viidentenätoista päivänä saa tappaa. Toiset väittivät, että kaksijalkaisten eläinten tappaminen on hyväksyttävää, aivan kuin ne eivät olisi eläviä olentoja. Jos tappamista kuunkierron ensimmäisenä ja viidentenätoista päivänä ei lasketa, miksi sitä pitäisi sitten kutsua? Mullan kaivamiseksi? Joidenkin qigong-mestarien epäaitouden voi tunnistaa heidän puheistaan ja käytöksestään – siitä, mitä he sanovat ja tavoittelevat. Yleisesti ottaen kaikki tällä tavalla puhuvat qigong-mestarit ovat riivattuja. Katsokaapa, kuinka ketun riivaama qigong-mestari syö kanaa. Hän pistelee sen poskeensa eikä edes halua sylkeä luita ulos.
Tappaminen ei ainoastaan synnytä suurta määrää karmaa – siihen liittyy myös kysymys myötätunnosta. Eikö meillä harjoittajina pitäisi olla myötätuntoinen sydän? Kun myötätuntomme tulee esille, kenties havaitsemme, että kaikki tuntevat olennot ovat kärsimyksessä. Huomaamme jokaisen kärsivän. Näin tulee tapahtumaan.
Lihansyönti
Toinen arkaluonteinen aihe on lihansyönti. Sitä ei kuitenkaan lasketa tappamiseksi. Vaikka olette opiskelleet Fa’ta jo varsin kauan, emme ole edellyttäneet teidän lopettavan lihansyöntiä. Monet qigong-mestarit sanovat teille heti, kun astutte ovesta heidän kursseillensa, ettette saa siitä lähtien syödä lihaa. Ehkä ajattelette: ”Kertaheitolla minua pyydetään lopettamaan lihansyönti, mutta en ole siihen vielä henkisesti valmis.” Kenties kotonanne valmistetaan tänään haudutettua kanaa tai paistettua kalaa, ja se tuoksuu oikein hyvälle, mutta ette saisikaan syödä sitä. Uskontoihin liittyvät kultivointiharjoitukset ovat samanlaisia: nekään eivät salli lihansyöntiä. Tyypilliset Buddha-järjestelmän harjoitukset sekä tietyt Tao-järjestelmän harjoitukset opettavat myös tällä tavoin ja kieltävät lihansyönnin. Täällä emme vaadi teitä toimimaan näin, mutta mekin puhumme tästä aiheesta. Mitä siis edellytämme? Meidän menetelmässämme Fa kultivoi harjoittajia. Tällaisessa menetelmässä tiettyjä tiloja ilmenee gongin ja Fa’n kautta. Kultivoinnin aikana erilaisia tiloja voi tulla vastaan eri tasoilla. Jonakin päivänä – tai kenties tämän päivän luennon jälkeen – osa ihmisistä kokee tällaisen tilan: he eivät pysty syömään lihaa, ja se haisee heistä vastenmieliseltä. Jos he syövät sitä, heitä alkaa oksettaa. Kyse ei ole siitä, että kukaan pakottaisi teitä tai estäisi teitä syömästä lihaa, tai että teidän täytyisi jotenkin pidätellä itseänne. Tämä tahto tulee pikemminkin omasta sydämestänne. Kun saavutatte tällaisen tason, ette pysty enää syömään lihaa. Jos kaikesta huolimatta nielette sitä, gonginne vaikuttaa sellaisella tavalla, että annatte tosiaankin ylen.
Kaikki vanhat oppilaamme tietävät, että Falun Dafan mukainen kultivointi voi saada aikaan tällaisen tilan, sillä eri tasoilla ilmenee erilaisia tilanteita. Joillakin harjoittajilla on voimakas halu syödä lihaa, heidän kiintymyksensä on erittäin vahva, ja heillä on tapana syödä lihaa paljon. Vaikka toiset harjoittajat pitävät lihaa vastenmielisen hajuisena, tämä ei päde heihin, vaan he pystyvät edelleenkin syömään sitä. Mitä täytyy tehdä, jotta he pääsevät eroon tästä kiintymyksestä? Tällainen henkilö tulee saamaan vatsakipuja syödessään lihaa. Jos hän pidättäytyy siitä, kivut lakkaavat. Kun tällainen tilanne tulee vastaan, se tarkoittaa, ettei henkilön tule enää syödä lihaa. Eikö siis harjoittajillamme voi vastaisuudessa olla enää mitään tekemistä lihan kanssa? Kyse ei ole siitä. Kuinka me suhtaudumme tähän ongelmaan? Kyvyttömyys syödä lihaa tulee todellakin omasta sisimmästänne. Mikä on sen tarkoitus? Luostareissa harjoitettava kultivointi pakottaa teidät luopumaan lihansyönnistä, minkä tavoite on itse asiassa sama kuin meidän menetelmässämme. Molempien päämäärä on päästä eroon tästä inhimillisestä halusta ja kiintymyksestä.
Jotkut ihmiset eivät suostu syömään ateriaansa, jos heidän lautasillaan ei ole lainkaan lihaa. Tämä on tavallisen ihmisen mielihalu. Eräänä aamuna kuljin Changchunin Voitonpuiston takasisäänkäynnin ohitse, ja kolme ihmistä tuli siitä ulos keskustellen äänekkäästi. Yksi heistä sanoi: ”Minkälaista qigongia se oikein on, jos emme voi syödä lihaa?! Antaisin mieluummin kymmenen vuotta elämästäni kuin luopuisin lihasta.” Mikä pakottava mielihalu! Ajatelkaapa – eikö tällaisesta halusta pitäisi päästä eroon? Tietysti pitäisi. Kultivoinnin harjoittamisen aikana henkilön pitää nimenomaan luopua kaikista erilaisista haluistaan ja kiintymyksistään. Suoraan sanottuna: jos halusta syödä lihaa ei ole luovuttu, eikö kyse ole kiintymyksestä, jota ei ole poistettu? Kuinka tällainen henkilö voisi kultivoida täydellistymiseen asti? Jos jokin asia on kiintymys, siitä on päästettävä irti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettette tästä päivästä lähtien enää koskaan pystyisi syömään lihaa. Lihansyönnistä luopuminen ei ole itsetarkoitus, vaan tarkoitus on poistaa teiltä tämä kiintymys. Jos onnistutte luopumaan tästä kiintymyksestä sinä aikana, kun ette pysty syömään lihaa, voitte kenties syödä sitä taas myöhemmin. Siinä vaiheessa liha ei enää tunnu teistä vastenmielisen hajuiselta tai vaikealta niellä. Jos silloin syötte lihaa, se ei ole mikään ongelma.
Kun pystytte jälleen syömään sitä, sekä kiintymyksenne että lihanhimonne ovat mennyttä. Eräs suuri muutos on tapahtunut: liha ei enää maistu teistä yhtä maukkaalta. Mikäli perheenne valmistaa sitä, syötte heidän kanssaan, ja jos kotonanne kukaan ei valmista lihaa, ette myöskään kaipaa sitä. Lihaa syödessänne se ei enää maistu niin herkulliselta. Tällainen kultivointitila tulee esille. Kultivoinnin harjoittaminen tavallisten ihmisten keskuudessa on kuitenkin erittäin monimutkaista. Jos perheenne laittaa liharuokaa jatkuvasti, jonkin ajan kuluttua pidätte sitä jälleen hyvin maukkaana. Samat asiat saattavat toistua useita kertoja kultivointiprosessinne aikana, ja yllättäen ette enää pystykään syömään lihaa. Älkää siinä tapauksessa syökö sitä – ette todellakaan kykene syömään, muutoin annatte ylen. Odottakaa, kunnes taas kykenette siihen, ja antakaa asioiden tapahtua luonnollisesti. Lihansyönti tai siitä pidättäytyminen ei ole mikään itseisarvo, vaan avainkysymys on tästä kiintymyksestä luopuminen.
Falun Dafa -koulukuntamme mahdollistaa hyvin nopean etenemisen. Kunhan vain parannatte luonteenlaatuanne, pystytte tekemään nopeita läpimurtoja jokaisella tasolla. Jotkut ihmiset eivät alun alkaenkaan ole erityisen kiintyneitä lihaan: he eivät välitä, onko heidän ateriassaan lihaa vai ei. Heidän tapauksessaan kestää pari viikkoa päästä eroon tästä kiintymyksestä. Muiden kohdalla tämä tila voi kestää kuukauden, kaksi tai kolme kuukautta, kenties jopa puoli vuotta. Vain äärimmäisen erityisissä tapauksissa kestää yli vuoden, ennen kuin lihaa voi jälleen syödä. Tämä johtuu siitä, että lihasta on tullut nykyään merkittävä osa ihmisten ruokavaliota. Kuitenkaan luostareissa kultivoivien päätoimisten harjoittajien ei pitäisi syödä lainkaan lihaa.
Puhukaamme siitä, kuinka buddhalaisuudessa suhtaudutaan lihansyöntiin. Varhaisin alkuperäinen buddhalaisuus ei suositellut lihasta pidättäytymistä. Siihen aikaan, kun Sakyamuni johti oppilaansa metsiin harjoittamaan kultivointia askeetteina, mikään sääntö ei todellakaan kieltänyt lihaa ruokavaliossa. Miksi ei? Yhteiskunta ei ollut vielä erityisen kehittynyt, kun Sakyamuni opetti dharmaansa 2500 vuotta sitten. Joillakin alueilla oli maataloutta, mutta toisilla ei ollut. Viljelysmaita oli harvassa, metsää oli kaikkialla, ja viljasta oli huomattava pula. Ihmiset olivat juuri kehittyneet hieman primitiivistä yhteiskuntaa pidemmälle ja elivät pääasiassa metsästyksellä; monilla alueilla liha oli tärkeintä ravintoa. Jotta Sakyamunin opetuslapset olisivat luopuneet niin monista kiintymyksistä kuin mahdollista, Sakyamuni ei antanut heidän olla tekemisissä vaurauden, materiaalisten etujen tai vastaavien asioiden kanssa, vaan hän johti heidät kerjäämään ruokaa ja anomaan almuja. He söivät kaikkea, mitä toiset ihmiset heille antoivat. Harjoittajina he eivät pystyneet valitsemaan saamaansa ruokaa, johon saattoi sisältyä lihaa.
Toisaalta alkuperäisessä buddhalaisuudessa jotkin ruuat (hūn) olivat tosiaankin kiellettyjä. Näiden ruoka-aineiden kieltäminen on peräisin alkuperäisestä buddhalaisuudesta, mutta nykyään lihankin ajatellaan kuuluvan tähän luokkaan. Itse asiassa hūn ei aikoinaan viitannut lihaan, vaan esimerkiksi sipuleihin, inkivääriin ja valkosipuliin. Miksi ne olivat kiellettyjä? Nykyään useat munkitkaan eivät pysty selittämään sitä, sillä monet heistä eivät harjoita aidosti kultivointia, eivätkä he ole selvillä monista asioista. Sakyamuni opetti ”ohjesääntöjä, keskittymistä, viisautta”. ”Ohjesäännöt” käsittelivät kaikista tavallisten ihmisten kiintymyksistä luopumista. ”Keskittyminen” (samādhi) tarkoitti, että kultivoinnin harjoittaja istuu täysin tyynessä syvän meditaation tilassa – hänen täytyy vaipua täydelliseen keskittymiseen. Kaikkea, mikä saattoi vaikeuttaa tätä ja estää ihmisiä siirtymästä keskittymisen tilaan, pidettiin vakavana häiriönä. Jos joku söi sipuleita, inkivääriä tai valkosipulia, hänestä lähti voimakas tuoksu. Näihin aikoihin munkit yleensä meditoivat metsissä tai luolissa seitsemän tai kahdeksan hengen ringeissä. He muodostivat useita tällaisia rinkejä meditoidakseen. Jos joku söi näitä ruokia, siitä aiheutui voimakas ja pistävä haju, joka heikensi muiden ihmisten kykyä pitää mielensä liikkumatta. Toisin sanoen siitä aiheutui merkittävää haittaa muiden harjoittamiselle, ja tästä syystä laadittiin sellainen sääntö. Näitä ruokia pidettiin hūnina, eli niiden syöminen kiellettiin. Monia ihmiskehossa kultivoinnin myötä kehittyviä olentoja häiritsevät nämä epäpuhtaat hajut. Sipulit, inkivääri ja valkosipuli voivat myös stimuloida inhimillisiä mielihaluja; jos niitä syö liikaa, niistä voi tulla riippuvaiseksi. Myös tämä oli syy niiden kieltämiselle.
Menneinä aikoina monet hyvin korkeille tasoille kultivoineet ja gongin täydellisen tai osittaisen avautumisen saavuttaneet munkit huomasivat, että näistä kultivointiprosessiin liittyneistä säännöistä tuli merkityksettömiä. Kun henkilö pääsee eroon kiintymyksestään, näillä materiaalisilla asioilla ei ole vaikutusta. Se, mikä todella häiritsee ihmisiä, on kiintymys. Tämän vuoksi ansioituneet munkit ovat kaikkina aikakausina myös havainneet, että lihansyönti ei ole mikään ratkaiseva tekijä. Avainkysymys on se, pystyykö henkilö luopumaan tästä kiintymyksestä vai ei. Jos kiintymystä ei ole, hän voi täyttää vatsansa millä vain. Koska luostareissa harjoitettava kultivointi on kuitenkin jo pitkään ollut tällaista, monet ovat tottuneet näihin tapoihin. Nykyään kyse ei ole vain ohjeesta vaan määräyksestä: lihansyöntiä ei ehdottomasti sallita. He ovat tottuneet kultivoimaan tällä tavoin. Otetaan esimerkiksi munkki Jigong, joka on tullut hyvin tunnetuksi kirjallisuudesta. Munkit eivät saa syödä lihaa, mutta hän söi sitä, ja siksi hänestä on puhuttu niin paljon. Kyse oli todellisuudessa siitä, että kun Jigong karkotettiin Lingyinin luostarista, ruuasta tuli hänelle merkittävä ongelma, ja hänen täytyi pysytellä hengissä. Täyttääkseen vatsansa hän söi kaikkea, mitä oli saatavilla. Sillä ei ollut väliä, koska hän halusi vain tyydyttää nälkänsä, eikä hän ollut kiintynyt mihinkään tiettyyn ruoka-aineeseen. Hän oli kultivoinut tälle tasolle ja ymmärsi hyvin kyseisen periaatteen. Itse asiassa Jigong söi lihaa vain kerran tai pari. Kirjailijat kiinnostuvat suuresti, kun he kuulevat puhuttavan munkista, joka syö lihaa. Mitä hämmästyttävämpi tarina, sitä enemmän se kiehtoo lukijoita. Sanotaan, että kirjallisten teosten täytyy ottaa esimerkkiä arkipäivän elämästä ja ylittää se, joten Jigongista tehtiin kuuluisa. Totuus on se, että kun tästä kiintymyksestä on todella luovuttu, henkilö voi syödä mitä vain täyttääkseen vatsansa.
Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Kiinan alueilla, erityisesti Guangdongin ja Guangxi’n maakunnissa, jotkut maallikkobuddhalaiset eivät sano kultivoivansa buddhaa, aivan kuin ilmaus ”kultivoida buddhaa” kuulostaisi vanhanaikaiselta. Sen sijaan he sanovat noudattavansa kevyttä ruokavaliota ja olevansa kasvissyöjiä, ja tällä he tarkoittavat kasvissyönnin tekevän heistä buddhan kultivoijia. He pitävät buddhan kultivointia näin yksinkertaisena asiana. Kuinka pelkkä kasvissyönti voisi mahdollistaa buddhan tason saavuttamisen? Tiedättehän, että lihansyönti on vain eräs inhimillinen kiintymys ja mielihalu muiden joukossa. Olette siis päässeet eroon tästä yhdestä kiintymyksestä, mutta teidän täytyy luopua myös kateudesta, kilpailunhalusta, fanaattisuudesta, rehentelystä ja monista muista asioista. Ihmisillä on lukemattomia erilaisia kiintymyksiä; vain pääsemällä eroon kaikista kiintymyksistä ja mielihaluista voitte kultivoida täydellistymiseen asti. Kuinka voisitte kultivoida itsenne buddhaksi vain luopumalla kiintymyksestä lihansyöntiin? Asiaa ei voi ymmärtää niin.
Sitä paitsi nämä ruokaan liittyvät kysymykset eivät rajoitu pelkästään lihansyöntiin. Ette saisi olla kiintyneitä mihinkään ruoka-aineeseen – sama pätee niihin kaikkiin. Jotkut sanovat nauttivansa erityisen paljon jostakin ruuasta. Kyse on tällöinkin mielihalusta. Kultivoinnin harjoittajalla ei enää ole tällaisia kiintymyksiä, kun hän saavuttaa tietyn tason. Opetamme tietysti hyvin korkean tason Fa’ta, ja nämä opetukset sisältävät eri tasoja. Tällaisen tilan saavuttaminen hetkessä on mahdotonta. Voitte pitää erityisesti tietystä ruuasta, mutta kun kultivointinne on saavuttanut sen vaiheen, että tästä kiintymyksestä täytyy luopua, ette pysty enää syömään sitä. Jos syötte, se maistuu epämiellyttävältä – kenties joltain aivan muulta kuin sen pitäisi. Kun aiemmin työskentelin eräässä yrityksessä, työpaikan ruokala teki jatkuvasti tappiota, joten se jouduttiin sulkemaan. Kaikkien täytyi tuoda mukanaan oma lounaansa. Aterian valmistaminen aamulla ennen töihin lähtöä oli melko vaivalloista. Toisinaan ostin pari höyrytettyä leipää ja palan tofua soijakastikkeessa. Tämän pitäisi normaalisti olla varsin kevyt ateria, mutta saman ruuan syöminen jatkuvasti ei käynyt päinsä, sillä tästä kiintymyksestä oli luovuttava. Jo pelkästään nähdessäni tofua tunsin pahan maun suussani, enkä pystynyt nielemään sitä. Tarkoitus oli estää minua kiintymästä siihen. Tämä tilanne ilmenee tietysti vasta silloin, kun kultivointi on saavuttanut tietyn vaiheen. Alussa ei tapahdu tällaista.
Buddha-järjestelmässä ei sallita alkoholin juomista. Oletteko koskaan nähneet buddhaa viiniruukku kädessä? Ette ole. Olen sanonut, että kenties ette kykene syömään lihaa, mutta kun olette luopuneet tästä kiintymyksestä harjoittaessanne kultivointia tavallisten ihmisten keskuudessa, lihansyönti ei enää myöhemmin ole ongelma. Luovuttuanne alkoholista teidän ei kuitenkaan pitäisi juoda enää lainkaan. Harjoittajien kehossa on gongia, eikö niin? Gongin muotoja on erilaisia; tiettyjä yliluonnollisia kykyjä voi näyttäytyä kehonne pinnalla, ja ne kaikki ovat puhtaita. Heti, kun juotte alkoholia, ne jättävät välittömästi kehonne. Silmänräpäyksessä kehossanne ei ole mitään jäljellä, sillä ne eivät siedä tällaista hajua. Juominen on paha tapa, sillä se voi todella sumentaa mielenne. Miksi joidenkin Suuren Taon harjoittajien täytyy juoda harjoittaakseen kultivointia? Koska he eivät kultivoi päätajuntaansa, ja juominen voi lamaannuttaa päätajunnan.
Jotkut ihmiset rakastavat alkoholia yhtä paljon kuin elämäänsä. Jotkut nauttivat alkoholin juomisesta, ja toiset ovat juoneet niin paljon, että he ovat suorastaan alkoholin myrkyttämiä. Ilman alkoholia he eivät halua edes syödä ateriaansa, eivätkä he osaa selviytyä juomatta. Meidän gongin harjoittajien ei tule toimia sillä tavoin. Alkoholin juominen aiheuttaa taatusti riippuvuutta, sillä kyseessä on mielihalu. Alkoholi stimuloi riippuvuuksiin liittyviä hermokeskuksia, ja mitä enemmän henkilö juo, sitä riippuvaisemmaksi hän tulee. Gongin harjoittajina meidän on pohdittava tätä asiaa: eikö meidän tulisi pikemminkin luopua tällaisesta kiintymyksestä? Myös tästä kiintymyksestä on päästävä eroon. Jotkut voivat ajatella: ”Se on mahdotonta, sillä otan vastaan vieraita ja luon kontakteja”, tai ”Olen vastuussa liikesuhteistamme, eikä kauppojen tekeminen ole helppoa ilman alkoholia.” Sanoisin, ettei asia välttämättä ole niin. Yleensä, kun ihmiset hoitavat liiketoimintaansa – erityisesti, kun kauppoja hierotaan ulkomaalaisten kanssa – te voitte pyytää limonadia, hän voi pyytää kivennäisvettä, ja joku kolmas henkilö voi tilata oluen. Kukaan ei pakota teitä juomaan; te teette oman valintanne ja juotte niin paljon kuin tahdotte. Tämä pätee erityisesti koulutettujen ihmisten keskuudessa. Tavallisesti asia on näin.
Myös tupakointi on kiintymys. Jotkut sanovat, että tupakka virkistää heitä, mutta minä kutsuisin tätä itsensä ja muiden pettämiseksi. Kun jotkut tuntevat väsymystä työstä tai kirjoittamisesta, he haluavat pitää tupakkatauon, minkä jälkeen he tuntevat olonsa energisemmäksi. Itse asiassa tämä on harhaanjohtavaa – kyse on siitä, että he ovat levähtäneet hetken. Ihmisen mieli voi luoda tällaisen väärän vaikutelman ja harhaluulon. Myöhemmin tästä muodostuu tosiaankin ajattelutapa, joka synnyttää väärän vaikutelman siitä, että tupakointi virkistää. Asia ei todellakaan ole niin, eikä tupakoinnilla ole sellaista vaikutusta. Tupakointi ei tee ihmisen keholle mitään hyvää. Jos joku on polttanut kauan, patologi huomaa ruumiinavausta tehdessään, että kyseisen henkilön henkitorvi ja keuhkot ovat kauttaaltaan mustia.
Emmekö me harjoittajat halua puhdistaa kehoamme? Kehoa puhdistetaan lakkaamatta, ja etenette jatkuvasti kohti korkeita tasoja. Jos kuitenkin yhä laitatte kehoonne tällaisia asioita, ettekö kulje täysin päinvastaiseen suuntaan? Tämän lisäksi kyse on jälleen eräästä voimakkaasta mielihalusta. Jotkut ihmiset tietävät sen olevan pahasta, mutta he eivät yksinkertaisesti onnistu lopettamaan. Voin kertoa tämän johtuvan itse asiassa siitä, ettei heillä ole oikeamielisiä ajatuksia opastamassa itseään, joten heidän ei ole helppoa lopettaa noin vain. Koettakaa pitää itseänne kultivoinnin harjoittajina ja suhtautukaa asiaan kiintymyksenä, josta on luovuttava – ja katsokaa sitten, pystyttekö lopettamaan. Jos todella haluatte kultivoida, suosittelisin teitä todellakin luopumaan tupakasta jo tänään. Takaan, että pystytte lopettamaan. Tällä luennolla vallitsevan kentän piirissä kukaan ei ajattelekaan tupakointia. Jos haluatte lopettaa, takaan teidän onnistuvan siinä, ja kun seuraavan kerran poltatte tupakkaa, se ei maistu siltä kuin pitäisi. Jos luette tämän luennon kirjasta, sillä on samanlainen vaikutus. Tietysti, jos ette halua harjoittaa kultivointia, asia ei kuulu meille, mutta harjoittajina teidän on syytä lopettaa. Olen aiemmin käyttänyt tätä esimerkkiä: oletteko ikinä nähneet buddhan tai taon istuvan tupakka huulessa? Mistä voisitte muka löytää jotain sellaista? Mikä on tavoitteenne harjoittajina? Eikö teidän tulisi pidättäytyä siitä? Tämän vuoksi sanon teille, että jos haluatte kultivoida, teidän täytyy luopua tupakasta. Se vahingoittaa kehoanne ja on samalla myös mielihalu – se ei voisi olla kauempana siitä, mitä kultivoinnin harjoittajilta edellytetään.
Kateus
Fa’ta opettaessani otan usein esille kateuden. Minkä vuoksi? Koska kateus ilmenee Kiinassa hyvin voimakkaana – se on niin voimakasta, että siitä on tullut luonnollista, eivätkä ihmiset enää kiinnitä siihen huomiota. Miksi kiinalaisilla esiintyy tällaista vahvaa kateutta? Sillä on itse asiassa alkuperänsä. Menneisyydessä konfutselaisuudella oli perinpohjainen vaikutus kiinalaisiin, ja heidän persoonallisuutensa on varsin sisäänpäinkääntynyt. Ovatpa he sitten vihaisia tai iloisia, he eivät näytä sitä ulospäin. He uskovat itsehillintään ja maltillisuuteen. Koska tämä asenne on juurtunut niin syvälle, kansamme on kokonaisuutena kehittänyt hyvin sisäänpäinkääntyneen mielenlaadun. Siinä on tietysti hyvät puolensa, sillä tällainen henkilö on vähäeleinen sisäisistä voimavaroistaan huolimatta. Mutta siitä on myös haittaa, ja sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia. Erityisesti nyt dharman lopun aikana sen kielteiset puolet ovat yhä räikeämpiä: se voi syventää ihmisten kateutta. Kun joku saa hyviä uutisia ja kertoo niistä muille, toisista tulee heti uskomattoman kateellisia. Jos henkilö saa työpaikallaan tai jossain muussa yhteydessä kannustavan palkinnon tai muita etuja, hän ei uskalla mainita asiasta, koska se ärsyttäisi muita ihmisiä. Länsimaalaiset nimittävät tätä ”itämaiseksi kateudeksi” tai ”aasialaiseksi kateudeksi”. Koko Aasian alue on Kiinan konfutselaisuuden johdosta enemmän tai vähemmän samanlaista, mutta erityisesti Kiinassa tällainen kateus on erittäin voimakasta.
Tämä kateus liittyy myös siihen ehdottomaan tasa-arvoisuuteen, jota aiemmin harjoitettiin: ”jos taivas putoaa, kaikki kuolevat yhdessä”, ”jokaisen tulee saada yhtäläinen osuus kaikesta hyvästä”, ”kaikkien palkankorotusten on oltava prosenttiosuudesta riippumatta yhtä suuria”. Tämä vaikuttaa pintapuolisesti oikealta asenteelta – kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. Mutta kuinka kaikki ihmiset voisivat todellisuudessa olla samanlaisia? Heidän työnsä ovat erilaisia, ja he täyttävät vastuunsa eri tavoin. Sen lisäksi tässä maailmankaikkeudessa on periaate nimeltä ”ei menetystä, ei voittoa”. Saadakseen täytyy menettää. Tavalliset ihmiset sanovat, ettei henkilö saa mitään tekemättä asian puolesta töitä. Enemmän työtä, enemmän voittoa – vähemmän työtä, vähemmän voittoa. Mitä enemmän joku ponnistelee, sitä enemmän hän on ansainnut. Aiemmin harjoitetun ehdottoman tasa-arvoisuuden mukaan kaikki syntyvät samanlaisina ja vasta syntymän jälkeiset tekijät muuttavat heitä. Minusta tämä ajatus on liian ehdoton, ja kun jostakin tulee niin ehdotonta, se ei pidä paikkaansa. Miksi jotkut syntyvät pojiksi ja toiset tytöiksi? Miksi heidän piirteissään on eroja? Jotkut syntyvät sairaina tai epämuodostuneina, joten me kaikki emme suinkaan ole samanlaisia. Korkealta tasolta katsottuna näemme, että henkilön koko elämä on jo olemassa toisessa ulottuvuudessa, joten kuinka kaikki voisivat olla samassa asemassa? Kaikki haluavat olla tasa-arvoisia, mutta jos jokin asia ei kuulu jonkun elämään, kuinka tällainen tasa-arvo olisi mahdollista? Ihmiset eivät ole samanlaisia.
Länsimaalaiset ovat luonteeltaan melko ulospäinsuuntautuneita. Heistä näkee, kun he ovat iloisia tai vihaisia. Tälläkin on hyvät puolensa, mutta siitä on myös haittaa – se voi johtaa maltillisuuden puutteeseen. Nämä erilaiset luonteenlaadut ilmentävät erilaisia mentaliteetteja, ja kun ihmiset toimivat niiden mukaisesti, ne johtavat erilaisiin seurauksiin. Jos kiinalainen saa kehuja esimieheltään tai hänelle myönnetään joitakin etuja, muita alkaa ärsyttää. Jos hän saa suuremman bonuksen, hänen täytyy sujauttaa se nopeasti taskuunsa, jotta muut eivät saisi tietää siitä. Nykyään ei ole helppoa olla edes esimerkillinen työntekijä: ”Sinut valittiin kuukauden työntekijäksi, olet niin taitava, sinun pitäisi saapua töihin aikaisin aamulla ja lähteä kotiin myöhään illalla. Miksi sinä et tee näitäkin töitä? Pärjäät niin mainiosti, ja me muut olemme sen verran huonoja…” Muut tekevät teistä sarkasminsa kohteen. On jopa vaikeaa olla hyvä ihminen.
Ulkomailla asia on aivan toisin. Jonkun esimies voi huomata, että henkilö on tänään suoriutunut töistään erityisen hyvin, ja kiitokseksi hän antaa ylimääräisen palkkion. Iloisesti tämä henkilö pitää seteleitä kädessään ja laskee niitä yksi kerrallaan muiden edessä: ”Voi, pomo antoi minulle tänään näin paljon rahaa.” Hän voi tyytyväisenä kertoa asiasta muille, eikä siitä aiheudu mitään seuraamuksia. Kun Kiinassa joku saa bonuksen, jopa hänen esimiehensä kehottaa tätä henkilöä piilottamaan sen ennen kuin muut näkevät. Kun Kiinan ulkopuolella lapsi saa täydet pisteet kokeesta, hän juoksee kotiin huutaen innoissaan: ”Sain tänään kympin! Sain kympin!” Hän juoksee koulusta koko matkan kotiinsa. Naapuri avaa ovensa ja huutaa: ”Hyvä Tom, niin sitä pitää!” Toinen naapuri avaa ikkunansa: ”Hienoa, Jack, hyvin tehty!” Jos tämä tapahtuu Kiinassa, siitä seuraa vaikeuksia. ”Sain kympin! Sain kympin!”, lapsi huutaa juostessaan koulusta kotiin. Ennen kuin hänen naapurinsa on edes avannut oven, hän sadattelee talossaan: ”Mitä ihmeellistä siinä on, että joku saa kympin kokeesta? Mikä kerskailija! Kukapa ei olisi saanut kymppiä?” Näillä kahdella erilaisella mielenlaadulla voi olla erilaisia seurauksia. Ihmisten kateus voi nostaa päätään. Kun joku onnistuu, toiset eivät ole iloisia hänen puolestaan vaan ärsyyntyvät. Tällainen ongelma voi tulla vastaan.
Muutamia vuosia sitten harjoitettiin ehdotonta tasa-arvoisuutta, ja se on todella hämmentänyt ihmisten käsityksiä ja ajatusmaailmaa. Annan teille konkreettisen esimerkin. Ajatellaanpa, että on henkilö, joka pitää itseään kaikissa asioissa työpaikkansa etevimpänä. Mitä hän vain tekeekin, hän tekee sen erittäin hyvin. Hän pitää itseään ylivertaisena ja ajattelee itsekseen: ”Voisin olla vaikkapa tehtaanjohtaja tai päällikkö, ja selviytyisin vieläkin korkeammasta asemasta. Minussa olisi ainesta vaikka pääministeriksi.” Ehkä myös hänen esimiehensä pitää häntä erittäin kyvykkäänä ja taitavana kaikessa, mihin hän ikinä ryhtyykin. Kenties hänen kollegansakin sanovat, että hän on todella pätevä ja lahjakas. Mutta hänen työryhmässään tai samassa toimistossa voi olla henkilö, joka on tehoton ja varsin keskinkertainen kaikilla osa-alueilla. Eräänä päivänä tämä kyvytön henkilö saa kuitenkin hänen sijastaan ylennyksen esimiehen asemaan. Tästä henkilöstä tulee jopa hänen pomonsa. Hän tuntee joutuneensa kaltoin kohdelluksi ja valittaa asiasta kaikille täynnä vihaa ja kateutta.
Selitän teille periaatteen, jota tavalliset ihmiset eivät pysty käsittämään: kenties ajattelette pystyvänne mihin tahansa, mutta jokin asia ei kuulu kohtaloonne, kun taas toinen henkilö on kyvytön, mutta hänen kohtalonsa on tällainen, joten hänestä tulee esimies. Riippumatta siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat, kyse on pelkästään tavallisten ihmisten mielipiteistä. Korkeampien olentojen näkökulmasta ihmisten yhteiskunta kehittyy ennalta määrättyjen lakien mukaisesti. Näin ollen se, mitä tulette tekemään elämässänne, ei riipu kyvykkyydestänne. Buddhalaisuudessa puhutaan karman takaisinmaksusta. Elämänne järjestetään oman karmanne mukaisesti. Riippumatta siitä, kuinka kyvykkäitä olette – jos teillä ei ole hyvettä (dé), teillä ei kenties ole mitään tässä elämässä. Pidätte jotakin toista kelvottomana, mutta ehkä hänellä on paljon hyvettä, joten hänestä tulee korkea-arvoinen virkamies tai hän kerää suuren omaisuuden. Tavalliset ihmiset eivät voi nähdä tätä periaatetta. He uskovat aina, että heidän tulee vain tehdä asioita sen mukaan, mihin he pystyvät ja mitä heiltä odotetaan. Tämän vuoksi he taistelevat ja kinastelevat kaikesta koko elämänsä ajan sekä kokevat tulleensa loukatuiksi. Elämä on heistä katkeraa ja uuvuttavaa, ja he pitävät asioita epäreiluina. He eivät pysty nukkumaan tai syömään kunnolla ja tuntevat olonsa pettyneeksi ja toivottomaksi. Kun he ikääntyvät, heidän kehonsa on täysin rappeutunut, ja he saavat kaikenlaisia terveysongelmia.
Kultivoinnin harjoittajina meidän tulisi olla aivan toisenlaisia. Me harjoittajat sanomme, että asioiden täytyy seurata luonnollista kulkuaan. Jos jokin kuuluu teille, ette menetä sitä, ja jos jokin ei kuulu teille, ette pysty saamaan sitä, vaikka taistelisitte sen vuoksi. Tietenkään tämä ei ole ehdotonta. Jos se olisi ehdotonta, ihmiset eivät voisi tehdä vääryyksiä. Toisin sanoen jotkut tekijät voivat olla epävakaita. Te olette kuitenkin gongin harjoittajia, joten normaaleissa olosuhteissa Mestarin fǎshēnit huolehtivat teistä. Muut eivät pysty viemään teille kuuluvia asioita vaikka haluaisivat. Tämän vuoksi annamme asioiden tapahtua luonnollisesti. Joskus saatatte pitää jotakin omananne, ja muut voivat olla asiasta samaa mieltä, mutta tosiasiassa se ei kuulu teille. Voitte kenties uskoa, että se on teidän, mutta viime kädessä asia ei ole niin. Tämän myötä paljastuu, pystyttekö päästämään siitä irti. Jos ette pysty, kyseessä on kiintymys. Tätä keinoa on käytettävä, jotta pääsette eroon kiintymyksestänne henkilökohtaiseen hyötyyn – kyse on tästä. Tavalliset ihmiset eivät pysty käsittämään tätä periaatetta, joten he kilpailevat ja taistelevat, kun voittoja on tarjolla.
Kateus on uskomattoman voimakasta tavallisten ihmisten keskuudessa, ja se on aina ollut silminnähtävää myös kultivointipiireissä. Erilaisia qigongeja harjoittavat ihmiset eivät kunnioita toisiaan. He sanovat jonkin menetelmän olevan hyvä ja toisen huono sekä kommentoivat niiden hyötyjä ja haittoja. Minun näkökulmastani ne kaikki kuuluvat parantumisen ja yleiskunnon tasolle. Suurin osa keskenään kinastelevista koulukunnista on kaoottisia menetelmiä, joihin kuuluu henki- ja eläinriivausta, eivätkä ne sitä paitsi välitä xīnxìngistä. Joku on voinut harjoittaa qigongia yli kaksikymmentä vuotta, mutta hänen yliluonnollisia kykyjään ei ole tullut lainkaan esille, kun taas joku toinen on saanut niitä pian aloitettuaan harjoituksen. Ensin mainittu henkilö pitää sitä epäreiluna: ”Minä olen harjoittanut yli kaksikymmentä vuotta kehittämättä ainuttakaan kykyä, ja nyt hänellä on niitä – mistä ihmeen kyvyistä on oikein kyse?” Hän on raivoissaan: ”Hän on riivattu, hän on hairahtunut demoniseen tilaan!” Kun joku qigong-mestari pitää luentoaan, yleisön joukossa on ihmisiä, jotka ajattelevat halveksuen: ”Pyh, minkälainen qigong-mestari hän oikein on? Minua ei lainkaan kiinnosta kuunnella häntä.” Ehkä kyseinen qigong-mestari ei todellakaan puhu yhtä hyvin kuin hän itse, mutta tämä mestari kertoo oman harjoitusmenetelmänsä asioista. Joku voi opiskella aivan kaikkea ja omistaa ison pinon todistuksia suorittamistaan kursseista. Hän osallistuu kaikkien qigong-mestareiden kursseille, ja toki hän tietää monia asioita – jopa enemmän kuin kyseinen mestari. Mutta mitä hyötyä siitä on? Kaikki nämä asiat kuuluvat parantumisen ja yleiskunnon tasolle. Mitä enemmän hän on niitä omaksunut, sitä sekavammiksi ja monimutkaisemmiksi hänen viestinsä ovat muuttuneet, ja sitä vaikeampi hänen on harjoittaa kultivointia, sillä kaikki on sotkussa. Aitoa kultivointimenetelmää harjoitettaessa on omistauduttava yhdelle koulukunnalle ilman vähäisintäkään poikkeamaa. Kuitenkin tätä ongelmaa esiintyy myös todellisten taon harjoittajien keskuudessa. He suhtautuvat toisiinsa ylimielisesti, eivätkä he ole hylänneet kilpailunhaluaan, mikä johtaa helposti kateuteen.
Kerron teille erään tarinan. Teoksessa Jumalten virkaanasettajaiset Shen Gongbao pitää Jiang Ziyaa vanhana ja kyvyttömänä, mutta Taivaan alkuperäinenjumalolento pyytää kuitenkin Jiang Ziyaa antamaan jumalille arvonimiä. Shen Gongbao pitää tätä epäreiluna: ”Miksi häntä pyydetään antamaan arvonimiä jumalille? Katsokaa, kuinka mahtava minä, Shen Gongbao, olen – vaikka pääni katkaistaan, pystyn asettamaan sen takaisin harteilleni. Miksi minua ei pyydetty antamaan arvonimiä jumalille?” Hän tulee valtavan kateelliseksi ja aiheuttaa Jiang Ziyalle jatkuvasti ongelmia.
Sakyamunin ajan alkuperäinen buddhalaisuus puhui yliluonnollisista kyvyistä, mutta nykyisessä buddhalaisuudessa kukaan ei enää uskalla mainita niitä. Jos puhutte yliluonnollisista kyvyistä, teidän sanotaan hairahtuneen demoniseen tilaan. ”Mitä yliluonnollisia kykyjä?” Niiden olemassaolo kielletään tyystin. Mistä se johtuu? Tämän päivän munkeilla ei ole aavistustakaan siitä, mistä on kyse. Sakyamunilla oli kymmenen suurta opetuslasta, ja hän sanoi Mu Jianlianin olevan etevin jumalallisilta voimiltaan. Sakyamunilla oli myös naispuolisia opetuslapsia, ja heistä Lian Huase oli etevin jumalallisilta voimiltaan. Samanlaisia tapauksia oli silloin, kun buddhalaisuus levisi Kiinaan – kaikkina aikoina on ollut monia taitavia munkkeja. Kun Bodhidharma saapui Kiinaan, hän ylitti joen kaislankorren päällä. Historian kuluessa yliluonnolliset kyvyt on kuitenkin kiistetty yhä useammin. Tärkein syy on se, että esimerkiksi luostarien vanhimmilla munkeilla, johtajilla ja apoteilla ei välttämättä ole erinomaista synnynnäistä perustaa. Vaikka he olisivatkin apotteja tai luostarinvanhimpia, nämä ovat vain tavallisten ihmisten asemia. Myös he harjoittavat kultivointia, mutta he tekevät sitä päätoimisesti, kun taas te kultivoitte kotonanne, eikä kyse ole teidän ammatistanne. Se, onnistuuko joku kultivoinnissa vai ei, riippuu täysin hänen omasta sydämestään. Sama pätee kaikkiin, eikä tässä asiassa sallita pienimpiäkään poikkeuksia. Sitä vastoin uuneja lämmittävän ja ruokaa valmistavan nuoren munkin synnynnäinen perusta ei välttämättä ole huono. Mitä enemmän tämä nuori munkki sietää kärsimyksiä, sitä helpompi hänen on saavuttaa gonginsa avautuminen. Mitä suuremmassa mukavuudessa luostarinvanhimmat elävät, sitä vaikeampi heidän on saavuttaa gonginsa avautuminen – kyse on karman muuntamisesta. Nuori munkki työskentelee uutterasti ja väsymykseen asti, joten hän maksaa karmansa ja valaistuu nopeammin. Kenties hän eräänä päivänä saavuttaa yhtäkkiä gonginsa avautumisen. Tämän avautumisen, valaistumisen tai osittaisen valaistumisen myötä hänen jumalalliset kykynsä tulevat esille. Luostarin kaikki munkit tulevat kyselemään häneltä asioita ja osoittamaan hänelle kunnioitustaan. Apotti ei voi kuitenkaan sietää sitä: ”Kuinka minun olisi nyt tarkoitus toimia apottina? Hänkö muka valaistunut? Hän on hairahtunut demoniseen tilaan. Ajakaa hänet ulos!” Näin ollen nuori munkki karkotetaan luostarista. Ajan myötä kukaan buddhalaisuuden harjoittajista meidän Han-alueellamme ei uskalla enää puhua yliluonnollisista kyvyistä. Ajatelkaapa, kuinka kyvykäs Jigong oli – hän pystyi siirtämään puunrunkoja Emei-vuorelta ja heittämään niitä ulos kaivosta yksi toisensa jälkeen, mutta lopulta hänet kuitenkin karkotettiin Lingyinin temppelistä.
Kateus on hyvin vakava asia, sillä se vaikuttaa suoraan siihen, pystyttekö kultivoimaan täydellistymiseen asti. Jos ette luovu kateudesta, kaikista kultivointinne aikana saavuttamistanne ymmärryksistä tulee hyvin hauraita. On olemassa eräs sääntö: jos henkilö ei pääse kultivointinsa aikana eroon kateudestaan, hän ei pysty saavuttamaan Aitoa Hedelmää – hänen on mahdotonta saavuttaa Aitoa Hedelmää. Mahdollisesti olette aiemmin kuulleet, että buddha Amitābha puhui paratiisiin pääsemisestä karman kanssa, mutta näin ei voi tapahtua, jos henkilö ei ole luopunut kateudesta. Jollain muulla osa-alueella hänellä voi kenties olla pieniä puutteita, ja päästyään Taivaaseen vähäisen karman kanssa hän voi jatkaa kultivointiaan – tämä on mahdollista. Mutta se ei ehdottomasti käy päinsä, jos kateudesta ei ole luovuttu. Tänään sanon gongin harjoittajille: älkää enää olko sokeita tälle ongelmalle. Teidän päämääränne on kultivoida ylös korkeille tasoille, ja sen vuoksi teidän on välttämättä luovuttava kateudesta. Siksi olen nostanut asian esille.
Sairauksien parantaminen
Aion puhua sairauksien parantamisesta, mutta tarkoitus ei ole opettaa teitä parantajiksi. Yksikään aito Falun Dafan kultivoija ei saa antaa muilleparannushoitoja. Heti, kun teette sellaista, fǎshēnini ottavat kehostanne takaisin kaikki Falun Dafaan kuuluvat asiat. Miksi suhtaudumme tähän ongelmaan niin vakavasti? Siksi, koska kyseessä on ilmiö, joka vahingoittaa Dafaa. Ette aiheuta vahinkoa ainoastaan omalle terveydellenne. Kun jotkut ihmiset ovat kerran onnistuneet parantamaan jotakin, he haluavat kiihkeästi tehdä sen uudestaan. He tarttuvat keneen tahansa parantaakseen hänet ja päästäkseen rehentelemään tällä tavoin. Eikö kyse ole kiintymyksestä? Sillä on vakavia vaikutuksia heidän kultivointiinsa.
Monet väärät qigong-mestarit käyttävät hyväkseen sitä, että tavalliset ihmiset haluavat parantaa potilaita oppimansa qigongin avulla, ja niinpä he opettavat teille tällaisia asioita. He väittävät, että voitte parantaa sairauksia erittämällä qi’tä. Eikö se ole pilapuhetta? Teillä on qi’tä, toisella henkilöllä on qi’tä – kuinka voisitte parantaa hänet oman qi’nne avulla? Kenties hänen qi’nsä voittaakin omanne! Yhden henkilön qi ei pysty vaikuttamaan toisen qi’hin. Kun joku kehittää gongia korkean tason kultivoinnissa, hän lähettää korkeaenergiaista ainetta, joka pystyy todella parantamaan ja hillitsemään sairauksia. Se tukahduttaa niitä, mutta se ei voi kokonaan hävittää ongelman juurta. Jotta henkilö onnistuisi täydellisesti parantamaan jotakin, hänellä täytyy olla yliluonnollisia kykyjä, ja vasta silloin sairaudet voidaan hävittää juuriaan myöten. Jokaista sairautta vastaa tietty kyky, joka pystyy parantamaan sen. Voin kertoa, että pelkästään terveysongelmien parantamiseen on olemassa yli tuhat yliluonnollista kykyä – niitä on yhtä paljon kuin erilaisia vaivojakin. Jos teillä ei ole näitä kykyjä, hoitonne on viime kädessä tehotonta, vaikka tekisitte minkälaisia temppuja hyvänsä.
Viime vuosina jotkut ihmiset ovat pahasti sekoittaneet kultivoinnin maailmaa. Kuinka moni niistä qigong-mestareista, jotka tulivat julkisuuteen parantaakseen ihmisiä ja opettaakseen heitä ylläpitämään kuntoaan, tai jotka tasoittivat aluksi tietä, opetti ihmisille potilaiden parantamista? He kaikki joko paransivat teidät henkilökohtaisesti tai opettivat teitä kultivoimaan ja pitämään kehonne kunnossa harjoitusmenetelmän avulla. Näin ollen pystyitte itse parantamaan itsenne harjoittamalla. Myöhemmin epäaitoja qigong-mestareita tuli julkisuuteen, mikä aiheutti valtavasti hämmennystä ja sekasotkua. Ihmiset, jotka haluavat parantaa potilaita, suorastaan pyytävät itselleen kehoon kiinnittyviä henkiä. Tämä on varmaa. Tänä aikana vallinneiden olosuhteiden vuoksi jotkut qigong-mestarit toki paransivat potilaita. Tämä kävi yksiin silloisten taivaallisten ilmiöiden kanssa. Kyse ei kuitenkaan ole tavallisten ihmisten taidoista, eikä tällainen tilanne voinut jatkua ikuisesti. Heidän esille tulemisensa johtui tämän ajan kosmisista muutoksista; se kuului ainoastaan tähän ajanjaksoon. Jotkut alkoivat myöhemmin opettaa toisia ihmisiä parantamaan potilaita, mikä johti sekasortoon. Kuinka tavallinen ihminen voisi parantaa sairauksia kolmen tai viiden päivän jälkeen? Jotkut heistä väittävät: ”Pystyn parantamaan tämän sairauden, tuon sairauden…” Kerron teille, että kaikki nämä ihmiset kantavat mukanaan riivaajia. Tiedättekö itse, mitä selkäänne on kiinnittynyt? Olette joutuneet kehoon kiinnittyvän hengen valtaan, mutta ette tunne tai tiedä sitä itse. Tunnette olonne hyväksi ja kuvittelette olevanne eteviä.
Aitojen qigong-mestarien täytyy käydä läpi vuosikausien raskas kultivointi ennen kuin he pystyvät tähän. Kun annatte toisille hoitoja, oletteko koskaan ajatelleet, onko teillä kyllin voimakkaita yliluonnollisia kykyjä heidän karmansa hävittämiseksi? Onko teille koskaan välitetty aitoa oppia? Kuinka voisitte parin päivän opettelun jälkeen pystyä todella parantamaan sairauksia? Kuinka voisitte parantaa jotakin tavallisen ihmisen käsillänne? Nämä väärät qigong-mestarit käyttävät hyväkseen heikkouksianne ja ihmisten kiintymyksiä. Ettekö haluakin parantaa sairauksia? Hyvä on – he järjestävät parannuskursseja ja opettavat teille joitakin hoitomenetelmiä, kuten ”qi-neulojen käyttöä”, ”kosmista valoterapiaa”, ”qi’n poistamista ja lisäämistä”, ”akupainantaa” ja ”kouraisutekniikan käyttöä”; valikoima on hyvin laaja, mutta heidän ainoa päämääränsä on päästä käsiksi rahoihinne.
Puhukaamme niin kutsutusta kouraisutekniikasta. Olemme nähneet seuraavan tilanteen. Miksi ihmisillä on sairauksia? Heidän ongelmiensa ja kaiken epäonnensa perimmäinen syy on karma – mustasta aineesta koostuva karmakenttä. Se on luonteeltaan yin (negatiivinen); kyse on pahasta asiasta. Pahat olennot ovat myös yin-luonteisia ja mustia, ja tämän vuoksi ne voivat asettua siihen, sillä ympäristö on niille suotuisa. Tämä on ihmisten sairauksien perimmäinen syy – tämä on niiden ensisijainen alkuperä. Tietysti on olemassa vielä kaksi muuta muotoa. Ensimmäisessä on kyse äärimmäisen pienistä ja erittäin tiheistä älyllisistä olennoista; ne ottavat tietynlaisen karmaröykkiön muodon. Toinen taas välitetään aivan kuin eräänlaisen kanavan kautta, mutta se on varsin harvinainen, ja se on kerääntynyt sukupolvien saatossa. Myös näitä tapauksia on olemassa.
Puhumme vain kaikkein yleisimmistä tapauksista. Kun henkilöllä on kehonsa jossakin osassa esimerkiksi kasvain, tulehdus, luupiikki, tai mitä tahansa vastaavaa, toisessa ulottuvuudessa on paikalle kyyristynyt älyllinen olento. Tämä olento sijaitsee erittäin syvässä ulottuvuudessa. Tavalliset qigong-mestarit eivät pysty näkemään sitä, eikä sitä voi havaita keskitason yliluonnollisilla kyvyillä. He näkevät ainoastaan, että henkilöllä on mustaa qi’tä kehossaan. On oikein sanoa, että kun jossakin on mustaa qi’tä, siellä on sairautta. Musta qi ei kuitenkaan ole ongelman juuri – sen perimmäinen syy on syvässä ulottuvuudessa sijaitseva olento, joka erittää tällaisen kentän. Tämän vuoksi jotkut puhuvat mustan qi’n karkottamisesta ja poistamisesta. Yrittäkääpä vain poistaa sitä! Hetkessä se on syntynyt uudelleen. Jotkut olennot ovat hyvin voimakkaita ja pystyvät vetämään qi’n takaisin, kun se on poistettu. Ne pystyvät itse tekemään tämän. Yksioikoiset hoidot eivät tuota tulosta.
Yliluonnollisia kykyjä omaavat ihmiset näkevät kyseisessä paikassa mustaa qi’tä, ja he pitävät sitä sairaalloisena eli patogeenisena qi’nä. Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta energiakanavat ovat tukkeutuneet: qi ja veri eivät kierrä kunnolla ja meridiaanit ovat tukossa. Länsimaisen lääketieteen näkökulmasta tässä paikassa on haavauma, kasvain, luupiikki, tulehdus tai jotain vastaavaa – tällä tavoin se ilmenee meidän ulottuvuudessamme. Kun mainittu olento poistetaan, voidaan havaita, ettei tämän ulottuvuuden kehossa ole enää mitään vikaa. Olipa kyse välilevyn luiskahduksesta tai luupiikistä, olennon poistamisen ja kentän puhdistamisen jälkeen huomaatte kaiken palaavan välittömästi kohdalleen. Jos otatte uuden röntgenkuvan, luupiikistä ei ole enää jälkeäkään. Perimmäinen syy oli kyseinen olento, joka vaikutti tällaisella tavalla.
Jotkut väittävät, että voitte oppia parantamaan ihmisiä kolmessa tai viidessä päivässä, kun teille on opetettu kouraisutekniikka. Näyttäkääpä minulle kouraisunne! Ihmiset ovat heikoimpia, kun taas tällainen olento on todella petomainen. Se voi hallita aivojanne ja manipuloida teitä tahtonsa mukaan – se voi helposti jopa viedä henkenne. Väitätte osaavanne kaapata sen, mutta kuinka pystyisitte siihen? Ette pysty tavoittamaan sitä tavallisen ihmisen käsillänne. Voitte huitoa kädellänne miten vain, mutta se ei välitä tästä, vaan se suorastaan nauraa teille. Se pitää joutavia kouraisujanne huvittavina. Jos pystyisitte todella tavoittamaan sen, se vahingoittaisi käsiänne saman tien, ja kyseessä olisi oikea vamma. Olen tavannut ihmisiä, joiden käsissä ei ollut mitään vikaa – yksikään tutkimus ei voinut löytää fyysisiä ongelmia heidän kehostaan tai käsistään, mutta he eivät vain pystyneet nostamaan voimattomina roikkuvia käsiään. Olen nähnyt tällaisia tapauksia. Heidän kehonsa toisessa ulottuvuudessa oli vahingoittunut, ja tällöin kyse on oikeasta vammautumisesta. Kun tämä kehonne saa vamman, kuinka voisitte olla vahingoittumatta? Jotkut ihmiset ovat kysyneet minulta: ”Mestari, minut on sterilisoitu, joten voinko harjoittaa qigongia?”, tai he ovat sanoneet, että heiltä on leikattu jotakin. Olen kertonut heille, ettei sillä ole väliä, sillä kehoanne toisessa ulottuvuudessa ei ole operoitu, ja qigongia harjoitettaessa juuri tämä keho on toiminnassa. Tämän vuoksi totesin edellä, että kun yritätte kouraista kyseistä olentoa ettekä pysty koskemaan siihen, se ei välitä teistä. Jos todella onnistutte tavoittamaan sen, se kykenee vammauttamaan kätenne.
Tukeakseni maan suurinta valtiollista qigong-tapahtumaa otin mukaani muutamia opetuslapsia ja osallistuin Pekingissä järjestettäville Aasian itämaisilleterveysmessuille. Molemmilla messuilla menetelmämme sai selvästi eniten huomiota. Ensimmäisillä messuilla Falun Dafamme nimitettiin ”tähti-qigongiksi”. Toisilla messuilla näyttelyosastollamme oli valtavasti ihmisiä. Muiden näytteilleasettajien kojuilla ei ollut kovin paljon yleisöä, mutta meillä oli valtava tungos. Ihmiset olivat asettuneet kolmeen jonoon: ensimmäisessä jonottivat ne, jotka olivat jo varanneet kaikki aamupäivän vastaanottoajat. Toisessa olivat ihmiset, jotka odottivat rekisteröityäkseen iltapäivän vastaanotoille. Kolmas jono odotti omistuskirjoitustani. Me emme paranna sairauksia, joten miksi teimme tämän? Kyse oli maan suurimman qigong-tapahtuman tukemisesta: halusimme antaa oman panoksemme ja siksi osallistuimme.
Jaoin omaa gongiani opetuslapsille, jotka olivat tulleet kanssani. Jokainen heistä sai osuuden. Kyse oli energiarykelmästä, joka koostui yli sadasta yliluonnollisesta kyvystä. Verhosin heidän kätensä gongilla, mutta siltikin jotkut saivat käsiinsä puremia, jotka rikkoivat ihon ja aiheuttivat rakkuloita tai verenvuotoa. Tätä tapahtui jopa melko usein. Kyseiset olennot ovat niin petomaisia. Kuinka uskaltaisitte koskea niihin tavallisen ihmisen käsillänne? Sitä paitsi ette voisi edes saavuttaa niitä – ette voisi tehdä mitään ilman asiaankuuluvia kykyjä. Tämä johtuu siitä, että heti ajatellessanne asiaa ne tietävät toisessa ulottuvuudessa, mitä aiotte tehdä. Yrittäessänne kouraista niitä ne ovat jo paenneet. Kun potilas astuu ulos ovesta, olento palaa viipymättä, ja niin palaa myös sairaus. Jos joku haluaa käyttää käsiään sen parantamiseen, hän tarvitsee tietyn yliluonnollisen kyvyn. Kun käsi ojennetaan – ”pam!” – olento naulitaan paikoilleen. Tämän jälkeen käytämme toista kykyä, jota kutsuttiin aiemmin nimellä ”suuri menetelmä sielujen pyydystämiseen”. Tämä yliluonnollinen kyky on vielä voimakkaampi, sillä se voi vetää ulos henkilön koko alkusielun, ja välittömästi kyseinen henkilö ei pysty liikkumaan. Tällä kyvyllä on tarkkaan määrätty kohteensa; käytämme sitä nimenomaan näiden asioiden sieppaamiseen. Olette kuulleet, kuinka buddha Tathāgata osoitti valtavaa Apinakuningasta kulhollaan ja kutisti hänet välittömästi hyvin pieneksi. Kyseisellä yliluonnollisella kyvyllä on juuri tällainen vaikutus. Olipa kyse kuinka suuresta tai pienestä olennosta tahansa, yhdessä hujauksessa se vangitaan käteen ja siitä tulee pikkuruinen.
Toisekseen on mainittava, ettei kättä voi työntää potilaan fyysiseen kehoon niin, että sieltä vedettäisiin jotakin ulos. Tällainen teko sekoittaisi pahasti tavallisten ihmisten ajatuksia ja on ehdottomasti kielletty. Vaikka joku pystyisi siihen, hän ei saa tehdä sitä. Käsi, jolla henkilö kouraisee, on hänen kätensä toisessa ulottuvuudessa. Oletetaanpa, että jollakin on sydänsairaus. Kun kättä liikutetaan kohti sydäntä kyseisen olennon kaappaamiseksi, käsi toisessa ulottuvuudessa tunkeutuu sisään ja nappaa sen silmänräpäyksessä. Ulkoinen käsi tekee saman liikkeen, molemmat kädet sulkeutuvat yhdessä, ja olento on vangittu niiden sisälle. Se on niin raivoisa, että joskus se liikkuu käsissänne ja yrittää porautua niihin. Toisinaan se puree ja jopa kirkuu. Käsienne vankina se vaikuttaa hyvin pieneltä, mutta jos vapautatte sen, siitä tulee hyvin suuri. Kyse ei ole mistään sellaisesta, johon kaikki pystyisivät koskemaan. Ilman näitä kykyjä ette voi tehdä sille mitään. Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen kuin monet luulevat.
Tietenkin tällainen qigong-hoitomuoto voidaan mahdollisesti sallia tulevaisuudessa. Menneinä aikoina se oli aina käytössä, mutta siihen liittyy eräs edellytys: henkilön täytyy olla harjoittaja, ja kultivointinsa aikana hän voi myötätunnosta tehdä tällaista muutamille hyville ihmisille. Hän ei kuitenkaan pysty perustavalla tasolla hävittämään heidän karmaansa, sillä hänen hyveensä mahti ei ole riittävä. Tämän vuoksi koettelemukset ovat yhä olemassa, mutta nimenomainen vaiva on parannettu. Tavalliset, pienet qigong-mestarit eivät ole henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet kultivoinnissaan Taon. He voivat vain lykätä sairautta myöhemmäksi tai muuttaa sen muotoa. Kenties he muuttavat sen toisiksi vastoinkäymisiksi. On kuitenkin mahdollista, etteivät he ole itsekään tietoisia tästä muutosprosessista. Jos heidän menetelmänsä kultivoi aputajuntaa, sen hoitaa heidän aputajuntansa. Joitakin menetelmiä harjoittavat ihmiset voivat olla hyvin kuuluisia, mutta monilla tunnetuilla qigong-mestareilla ei ole omaa gongia, sillä gong kasvaa heidän apusielunsa kehossa. Toisin sanoen joidenkin ihmisten sallitaan tehdä tällaisia asioita kultivointinsa aikana, koska he pysyttelevät tällä samalla tasolla. He ovat voineet harjoittaa yli kymmenen vuotta tai jopa vuosikymmeniä pääsemättä pidemmälle. Koko elämänsä ajan he hoitavat potilaita. Koska he ovat tällä tasolla, heidän annetaan toimia niin. Falun Dafan opetuslapsilta parannushoitojen antaminen on ehdottomasti kielletty. Voitte lukea tätä kirjaa sairaalle ihmiselle, ja jos hän pystyy hyväksymään sen sisällön, hänen sairautensa voi parantua. Tulokset riippuvat kunkin henkilön karman määrästä.
Sairaalahoidot ja qigong-parannus
Puhutaanpa siitä, mikä on sairaalahoitojen ja qigong-parannuksen suhde toisiinsa. Jotkut länsimaisen lääketieteen harjoittajat eivät tunnusta qigongia; voidaan jopa sanoa, että tämä pätee useimpiin heistä. Heidän näkemyksensä on, että jos qigong toimisi, mihin vielä tarvitsisimme sairaaloita. ”Miksi ette korvaa sairaaloitamme! Jos qigonginne voi kerran parantaa ihmisiä pelkillä käsillä, turvautumatta pistoksiin, lääkitykseen ja sairaalassa oloon, eikö olisikin mahtavaa, jos voisitte vain korvata sairaalamme?” Tämä ei ole kovin mielekäs ja rationaalinen ajatus. Jotkut eivät tiedä, mistä qigongissa on kyse. Itse asiassa qigong-parannus ei voi muistuttaa tavallisten ihmisten parannuskeinoja. Kyse ei ole tavallisten ihmisten taidosta vaan korkeammasta asiasta. Voidaanko sitä sallia, että korkeammat asiat häiritsevät tavallista maailmaa laajassa mittakaavassa? Buddhan kyvyt ovat niin voimakkaita, että yhdellä kädenheilautuksella hän voisi hävittää kaikki ihmiskunnan sairaudet. Miksi siis yksikään buddha ei tee sellaista – etenkin, kun heitä on niin paljon? Miksi he eivät osoita myötätuntoaan parantamalla sairautenne? Koska tavallisen maailman on tarkoitus olla juuri tällainen. Syntymä, vanhuus, sairaus ja kuolema ovat vain elämän tosiasioita. Niillä kaikilla on syy-seuraussuhteensa, ja ne kuuluvat karman takaisinmaksuun. Mikäli olette jääneet velkaa, teidän on maksettava se takaisin.
Jos parannatte jonkun, kyse on tämän periaatteen rikkomisesta. Ihmiset voisivat tehdä pahoja asioita, eikä heidän tarvitsisi maksaa niistä. Kuinka se olisi mahdollista? Kultivointia harjoittavat ihmiset voivat parantaa potilaita myötätunnosta, kun he eivät vielä ole riittävän voimakkaita ratkaisemaan ongelmaa kokonaan. Teidän sallitaan tehdä sellaista, koska myötätuntonne on tullut esille. Jos kuitenkin pystyisitte todella ratkaisemaan kyseisen ongelman ja tekisitte sitä laajamittaisesti, sitä ei enää sallittaisi. Muutoin voisitte vakavasti vahingoittaa tavallisen yhteiskunnan tilaa, eikä sellaista voida hyväksyä. Tämän vuoksi tavallisten ihmisten sairaaloiden korvaaminen qigong-hoitomuodoilla ei käy päinsä. Kyse on korkeammasta Fa’sta.
Jos qigong-sairaaloita perustettaisiin ympäri Kiinaa – olettaen, että se olisi mahdollista – ja kaikki suuret qigong-mestarit alkaisivat antaa hoitoja, mitä luulisitte tapahtuvan? Sitä ei sallita, koska kaikki pyrkivät säilyttämään tavallisen yhteiskunnan asiaintilan. Jos qigong-sairaaloita, qigong-klinikoita, qigong-kuntoutuskeskuksia ja qigong-parantoloita perustettaisiin, qigong-mestarien parannuskyvyt heikkenisivät saman tien merkittävästi, ja heidän hoitojensa tehokkuus olisi välittömästi huonompi. Mistä se johtuu? Siitä, että tekemällä tavallisten ihmisten asioita heidän täytyy asettua samalle tasolle kuin tavallisten ihmisten Fa. Heidän on pysyttävä tavallisten ihmisten olosuhteiden tasolla. Hoitojen tehokkuuden täytyisi myös vastata sairaaloita. Näin ollen heidän hoitonsa eivät enää olisi yhtä tehokkaita, ja ne alkaisivat myös vaatia useampia hoitokertoja. Yleisesti ottaen kävisi juuri näin.
Perustettiinpa qigong-sairaaloita tai ei, kukaan ei voi kiistää, etteikö qigong voisi parantaa sairauksia. Qigongia on levitetty yhteiskunnassa jo jonkin aikaa, ja lukuisat ihmiset ovat todella tervehtyneet ja pysyneet kunnossa sitä harjoittamalla. Olipa kyse sitten sairaudesta, jonka qigong-mestari lykkäsi myöhemmäksi tai muunsi toiseen muotoon, tai joka parannettiin muulla tavoin, sairautta ei joka tapauksessa ole tällä hetkellä. Näin ollen kukaan ei voi kiistää qigongin parantavia vaikutuksia. Monilla qigong-mestareiden apuun turvautuvilla ihmisillä on sairauksia, jotka ovat tuntemattomia tai vaikeasti hoidettavia. Sairaalat eivät pysty parantamaan heitä, joten he koettavat onneaan qigong-mestarien luona, ja lopulta he ovatkin parantuneet. Ne, joiden ongelma voidaan hoitaa sairaalassa, eivät mene tapaamaan qigong-mestareita. Erityisesti alkuaikoina ihmiset suhtautuivat asiaan juuri näin. Qigongilla voi siis parantaa sairauksia, mutta sitä ei ole mahdollista käyttää samalla tavoin kuin muita asioita tavallisessa yhteiskunnassa. Laajamittaista asioihin puuttumista sen avulla ei ehdottomasti voida sallia, mutta rajoitetussa piirissä tai ilman suurta vaikutusvoimaa sen harkittu käyttö on hyväksyttävää. Se ei kuitenkaan voi täydellisesti parantaa sairauksia – myös tämä on varmaa. Paras tapa parantua on harjoittaa qigongia itse.
Jotkut qigong-mestarit myös sanovat, että sairaalat eivät lainkaan pysty parantamaan ihmisiä ja että tämän päivän sairaalahoidoista on tullut tehottomia. Mikä on meidän näkökulmamme tähän asiaan? Tietenkin siihen liittyy monenlaisia syitä. Minun nähdäkseni merkittävin syy on ihmiskunnan romahtanut moraali, mistä on aiheutunut kaikenlaisia kummallisia sairauksia. Sairaalat eivät pysty parantamaan niitä, eivätkä lääkkeet tehoa niihin. Sen lisäksi on olemassa paljon väärennettyjä lääkkeitä. Kaikki tämä juontaa juurensa siitä, että yhteiskunta on rappeutunut tähän tilaan, ja se on seurausta ihmisten omasta käyttäytymisestä. Kenenkään ei tosin tule syytellä muita, sillä jokainen on omalta osaltaan pahentanut tilannetta. Tämän vuoksi jokainen kohtaa kultivoinnissaan kärsimystä ja vaikeuksia.
Joitakin sairauksia ei voida tunnistaa sairaaloissa, vaikka henkilö todella kärsii jostakin. Toisissa tapauksissa diagnoosi annetaan sairaudesta, jolla ei ole nimeä, sillä sitä ei ole aiemmin tavattu. Sairaalat vain nimittävät sellaisia tapauksia ”uusiksi sairauksiksi”. Voivatko sairaalat sitten parantaa ihmisiä? Totta kai voivat. Jos ne eivät pystyisi siihen, luottaisivatko ihmiset niihin? Miksi he muuten hakeutuisivat niihin hoidettaviksi? Sairaalat pystyvät parantamaan sairauksia; kyse on vain siitä, että niiden hoitokeinot ovat tavallisten ihmisten tasolla. Mainitut sairaudet taas ylittävät tavallisen tason, ja osa niistä on jopa hyvin vakavia. Tästä syystä sairaalat sanovat, että tällaiset sairaudet pitäisi hoitaa niin pian kuin mahdollista, sillä jos niistä tulee liian vakavia, niitä ei pystytä enää parantamaan. Jos lääkeannokset ovat liian voimakkaita, ne voivat myrkyttää henkilön. Nykyisen lääketieteen hoitomenetelmät ovat samalla tasolla kuin nykyinen tiede ja teknologia – ne kaikki ovat tavallisten ihmisten tasolla. Näin ollen niiden parannusteho on juuri tällainen. Eräs asia minun täytyy tehdä selväksi: tyypillinen qigong-parannus ja tyypilliset sairaalahoidot vain lykkäävät ja muuntavat koettelemusta, joka on sairauden perimmäinen syy. Ne työntävät sen jonnekin jäljellä oleviin elinvuosiinne tai myöhemmäksi, eikä varsinaiseen karmaan ole koskettu lainkaan.
Puhutaanpa vielä hieman kiinalaisesta lääketieteestä. Kiinalaisen lääketieteen hoitokeinot olivat hyvin lähellä qigongia. Muinaisessa Kiinassa miltei kaikilla perinteisillä lääkäreillä oli yliluonnollisia kykyjä. Kaikilla Sun Simiaon, Hua Tuon,Li Shizhenin ja Bian Quen kaltaisilla suurilla lääkäreillä oli yliluonnollisia kykyjä, joita on dokumentoitu lääketieteellisissä teksteissä. Nykyään näitä kaikkein perustavimpia ja olennaisimpia asioita usein kritisoidaan, ja kiinalainen lääketiede on perinyt vain lääkemääräyksiä ja kokemuksen kautta saavutettua taitotietoa. Muinainen kiinalainen lääketiede oli hyvin kehittynyttä – se oli edistyneempää kuin nykyinen lääketiede. Jotkut ajattelevat nykylääketieteen olevan hyvin kehittynyttä: kerroskuvauksen avulla on mahdollista nähdä ihmiskehon sisään, ja lisäksi on olemassa ultraääni-, valokuvaus- ja röntgenlaitteita. On totta, että nykyiset laitteet ovat melko kehittyneitä, mutta minä sanoisin, etteivät ne kuitenkaan vedä vertoja muinaisessa Kiinassa harjoitetulle lääketieteelle.
Erään kerran Hua Tuo näki keisari Cao Caon aivoissa kasvaimen ja halusi leikata sen pois avaamalla hänen kallonsa. Kuullessaan tämän Cao Cao luuli, että hänet haluttiin murhata, joten Hua Tuo vangittiin. Lopulta Hua Tuo kuoli vankilassa. Kun Cao Cao sairastui, hän muisti Hua Tuon ja käski etsiä hänet, mutta Hua Tuo oli jo menehtynyt. Myöhemmin keisari todella kuoli sairauteensa. Kuinka Hua Tuo saattoi tietää asiasta? Hän näki sen. Tämä on ihmisen yliluonnollinen kyky, joka oli kaikilla muinaisten aikojen suurilla lääkäreillä. Kun henkilön taivaallinen silmä avautuu, hän pystyy yhdeltä puolelta näkemään samanaikaisesti ihmiskehon neljä puolta – etupuolelta hän pystyy näkemään taakse sekä vasemman ja oikean puolen. Hän voi myös tarkastella niitä kerros kerrokselta sekä katsoa tämän ulottuvuuden läpi nähdäkseen sairauden perimmäisen syyn. Pystyvätkö nykylääketieteen keinot sellaiseen? Ne ovat vielä kaukana siitä. Kenties tuhannen vuoden päästä! Kerroskuvauksella, ultraäänellä ja röntgenkuvilla voi tarkastella ihmiskehon sisäpuolta, mutta tällaiset laitteet ovat varsin kömpelöitä, eikä niin isoja koneita voi siirtää helposti. Sitä paitsi ne eivät toimi ilman sähköä. Taivaallinen silmä kulkee kuitenkin aina mukana, eikä se tarvitse virtalähdettä. Kuinka näitä asioita voisi verrata toisiinsa?
Jotkut ylistävät nykyisten lääkkeiden tehokkuutta. Sanoisin, ettei se välttämättä ole totta. Muinaiset kiinalaiset rohdot pystyivät todellakin parantamaan sairauksia ja vaikuttamaan välittömästi. Monia asioita on unohdettu sukupolvien kuluessa, mutta toisia ei ole, ja niitä välitetään yhä eteenpäin kansan keskuudessa. Kun pidin luentosarjaa Qiqiharissa, näin erään katukauppiaan, joka veti ihmisiltä hampaita. Hänestä näki selvästi, että hän oli tullut Kiinan eteläosista, sillä ihmiset eivät koillisessa pukeudu samalla tavoin. Hän ei käännyttänyt ketään pois vaan veti hampaita kaikilta, jotka tulivat sitä pyytämään, ja hänen vieressään oli iso kasa irti vedettyjä hampaita. Hänen varsinainen tarkoituksensa ei ollut vetää hampaita vaan pikemminkin myydä lääkeliuostaan. Tästä liuoksesta lähti voimakkaita keltaisia höyryjä. Hammasta vetäessään hän avasi lääkepullon ja piti sitä henkilön poskea vasten sillä puolella, missä huono hammas oli. Potilasta pyydettiin hengittämään pullon höyryjä muutamia kertoja, mutta itse liuosta ei kulunut juuri lainkaan. Sitten lääkepullo suljettiin ja laitettiin syrjään. Mies otti taskustaan tulitikun, ja puhuessaan liuoksestaan hän painoi kevyesti tulitikulla hammasta, joka tuli ulos. Se ei tehnyt kipeää; hampaassa oli vain muutamia veritäpliä, mutta verta ei vuotanut. Ajatelkaapa – tulitikku olisi katkennut, jos hän olisi käyttänyt voimaa. Hän veti hampaan ulos vain koskettamalla sitä kevyesti.
Sanoisin, että jotkut Kiinassa säilyneet kansanlääkinnän muodot itse asiassa voittavat länsimaisen koululääketieteen kehittyneet instrumentit. Riittää, kun katsotaan tuloksia. Tämä henkilö pystyi poistamaan hampaita tulitikulla. Kun länsimainen lääkäri vetää hammasta, hänen täytyy ensin antaa puudutuspiikkejä joka puolelle. Neulanpistot sattuvat, ja puudutusaineen vaikutusta täytyy odottaa jonkin aikaa. Sitten lääkäri alkaa vetää hammasta pihdeillä. Kaikista ponnistuksista huolimatta käy niin, että hampaan juuret katkeavat ja jäävät ikeneen. Sitten lääkäri ottaa ison vasaran ja taltan ja alkaa kaivaa niitä ulos. Potilas tärisee pelosta. Sen jälkeen lääkäri poraa hienolla instrumentillaan. Jotkut hyppäävät tuolistaan kivun vallassa. Ikenestä pulppuaa verta, jota potilas sylkee ulos jonkin aikaa. Sanokaapa minulle, kumpi hoitokeino oli parempi? Kenen menetelmää voi pitää edistyneempänä? Meidän ei ole syytä katsoa ainoastaan laitteiden ulkonäköä vaan myös arvioida niiden todellista tehokkuutta. Muinainen kiinalainen lääketiede oli niin kehittynyttä, ettei nykyinen länsimainen lääketiede saavuta sen tasoa vuosikausienkaan jälkeen.
Muinaisen Kiinan tiede oli erilaista kuin se tiede, jota olemme nykyaikana oppineet länsimaista. Se seurasi toisenlaista polkua, joka johti erilaiseen tilanteeseen. Tämän vuoksi emme voi ymmärtää muinaisen Kiinan tiedettä ja tekniikoita nykyisestä näkökulmastamme. Ne keskittyivät ihmiskehon, elämän ja maailmankaikkeuden suoraan tutkimiseen. Kyse oli siis toisesta lähestymistavasta. Aikoinaan oppilaat harjoittelivat koulussakin meditaatiossa istumista ja pitivät tärkeänä oikeaa asentoa. Kun he tarttuivat siveltimiinsä, heidän piti hallita qi’tään ja hengitystään. Kaikkien ammattien ihmiset pitivät huolta mielensä puhdistamisesta ja hengityksensä hallinnasta. Koko yhteiskunta oli tällaisessa tilassa.
Jotkut ovat kysyneet: ”Jos olisimme seuranneet muinaisen kiinalaisen tieteen polkua, olisiko meillä tänä päivänä autoja ja junia? Olisiko yhteiskunta nykyaikaistunut samalla tavoin?” Sanoisin, ettei niin toisenlaista elämäntyyliä pysty arvioimaan nykyisestä ympäristöstä käsin. Mielenlaadussanne ja käsitteissänne täytyy tapahtua vallankumous. Jos ihmisillä ei olisi televisioita, heillä olisi sellainen omassa otsassaan, ja he pystyisivät näkemään mitä vain haluavat. Heillä olisi myös yliluonnollisia kykyjä. Ilman junia ja autoja ihmiset pystyisivät kohoamaan ilmaan istuma-asennostaan, eivätkä he tarvitsisi edes hissejä. Tilanne olisi sellainen, että koko yhteiskunta olisi kehittynyt toisella tavalla, eikä se välttämättä rajoittuisi näihin puitteisiin. Avaruusolentojen ”lentävät lautaset” pystyvät kulkemaan edestakaisin uskomattoman nopeasti ja voivat suurentua tai pienentyä. Heidän valitsemansa kehityksen polku on vielä poikkeavampi; myös siinä on kyse toisesta tieteellisestä lähestymistavasta.